Terkkuja Suomesta!

Meillä on ollut isoja elämänmuutoksia, joten blogi on ollut tahtomattani tauolla. Tulin takaisin Suomeen toukokuussa, mutta kesällä vietin muutaman ihanan kuukauden kakkoskodissamme Venetsiassa. Tulevan perheenlisäyksen myötä olen miettinyt paljon omia ja mieheni juuria, sekä niiden merkitystä lapsemme elämään, identiteettiin ja tulevaisuuteen. 

Tartunkin nyt jälkijunassa vapaamuotoisesti London and beyond bloggarin haasteeseen "parasta ulkosuomalaisuudessa" Leilan kirjoituksesta inspiroituneena. 

Leila on asunut pitkään Italiassa, ja tiivisti hienosti sen, mitä minäkin rakastan Italiassa ja italialaisessa kulttuurissa ulkosuomalaisen näkökulmasta. Lisäisin tähän vielä perhekeskeisyyden postiviisessa mielessä, vaikka kyllähän Leilakin tätä kirjoituksessaan sivusi. Italiassa myös ystävät ovat osa perhettä, ja heitä kohdellaan sen mukaisesti. 

Olemme siinä mielessä onnellisessa tilanteessa, että rakastamme miehemme kanssa toistemme kotimaita ja kulttuuria. Rupesinkin miettimään, millaisia asioita haluaisin välittää jälkikasvullemme suomalaisuudesta. 

Parasta Suomessa ovat mielestäni neljä vuodenaikaa, joita kaikkia rakastan. Minulla on aina ollut läheinen suhde luontoon. Saan voimaa ja iloa puhtaasta ilmasta, vesistöistä, metsistä, väreistä ja tuoksuista. Puulämmitteinen sauna ja uiminen ovat parhaita keinoja rentoutumiseen!

Arvostan terveydenhuoltoamme, tasa-arvoa, oikeudenmukaisuutta ja ilmaista koulutusta, josta vielä maksetaan opiskelijalle opintotuen muodossa. Suomessa yhteiskunta pitää kriisitilanteessa huolen ihmisen perustarpeista, vaikka toki väliinputoajiakin löytyy.

Suomessa ollessani rakastan käydä teatterissa, katsella kotimaisia elokuvia ja lukea suomalaista kirjallisuutta. Nyt lukeminen on kyllä jäänyt harmillisen vähälle. Kotimainen musiikki on minulle myös tärkeää, ja saa ulkomailla ollessani aikaan suurta ikävää.

Suomalainen sisu on jotakin, mikä on elämässä hyvin tarpeellista. Minulle se tarkoittaa sitä, että mennään rohkeasti eteenpäin vastoinkäymisistä huolimatta. Pää pystyssä uskoen uusiin mahdollisuuksiin. Elämä kantaa aina, kunhan vain teemme parhaamme. Luonteen lujuutta ja periksiantamattomuutta.

Jotkut asiat ovat ruvenneet myös ahdistamaan minua Suomessa ja suomalaisuudessa. Huomaan, että täällä on joskus vaikea hengittää, koska kaikkien pitäisi mahtua samaan muottiin. Ymmärrämme liian helposti toisemme väärin, koska emme ole tottuneet avoimeen ja rehelliseen keskusteluun, vaan vetäydymme kuoreemme mököttämään. Suomalaiset ovat jakautumassa kahteen leiriin, ja voimakas vastakkainasettelu on lisääntynyt yhteiskunnallisessa keskustelussa. 

Parhaat ystäväni ovat kuitenkin pääasiassa Suomesta, ja olette minulle äärettömän tärkeitä. Ystävyys ei todellakaan ole kiinni siitä, kuinka usein näemme. On ollut ihanaa saada viettää aikaa teistä monien kanssa; istahtaa kahville, syödä hyvää ruokaa, käydä kävelyllä, nauttia elämästä ja hyvistä keskusteluista. Ystävät tuntevat toistensa sydämen, ja toisen seurassa on helppo ja mukava olla. En olisi kokonainen ilman teitä. 

Koti-ikävä tarkoittaa minulle jotakin muuta kuin ikävää kotimaahani, jota rakastan ikuisesti huolimatta siitä, missä kotimme tulee milloinkin olemaan. Ulkosuomalaisena muistot Suomesta helposti kultaantuvat, ja sitä sortuu ajattelemaan, että täällä on kaikki paremmin. Jotkut asiat ovatkin, mutta olen silti onnellinen, että minulla ja perheelläni on mahdollisuus nähdä ja kokea myös muuta maailmaa. 

Pushalit rakkailleni - lähelle ja kauas! 

Katse kohti Singaporea!

Vappuna juhlitaan! Ei ainostaan työläisten päivää, vaan meidän kuutta vuotta yhdessä. Olen niin onnellinen, että saan jakaa elämäni ihmisen kanssa, jota rakastan eniten koko maailmassa.

Ensimmäiset vuodet olivat melkoista lentämistä, ja elämänrytmit olivat sekaisin, koska tein pitkiä työputkia aina kolmisen viikkoa kerrallaan, ja lensin Pinon luokse yleensä viikoksi kerrallaan ensin Walesiin, sitten Venetsiaan ja lopuksi Belgiaan. Toki hänkin kävi paljon Suomessa, ja mahtuu tuohon etäsuhdeaikaan myös pitempiä jaksoja Venetsiassa, kuten kolme kuukautta kesällä 2011. 

Mikään ei ollut ihanpaa kuin se tunne, kun toinen oli vastassa lentokentällä, ja näimme erossa vietettyjen viikkojen jälkeen taas toisemme. Eron hetkellä, jälleen lentokentällä, koimme yhä uudelleen pienen kuoleman, kun toinen meni lähtöporteista sisään, ja toinen jäi ulkopuolelle surullisena heiluttelemaan. 

Vietimme arjen keskellä päivittäin aikaa skypessä, ja jossain vaiheessa rupesimme inhoamaan koneella roikkumista, vaikka ilman tätä mahdollisuutta meille olisi tuskin koskaan muodostunut parisuhdetta. Kerran lensin yhden päivän vapailla Helsingistä Venetsiaan, ikävä toisen luokse fyysisesti oli niin kova.

Kolme vuotta sitten muutin lopullisesti Belgiaan, ja samana vuonna rupesimme suunnittelemaan häitä. Pyörittelimme asiaa edestakaisin, koska emme halunneet käyttää omaisuuksia juhlien järjestämiseen, ja meille oli itsestäänselvää, että juhlamme olisivat Venetsiassa. Saimme lopulta vietettyä ihanat juhlat, joista olemme ikuisesti onnellisia.

Nyt kolmen Belgiassa vietetyn vuoden jälkeen meidän perhettä odottavat kuitenkin uudet seikkailut, jotka ovat jo aivan ovella. Minulta kysyttiin alkuvuodesta, että miltä tuntuisi vaihtaa maisemaa? Kuultuani määränpään, se tuntui kuin unelmien täyttymykseltä, enkä tarvinnut paljoakaan aikaa sulatella asiaa. Elämä osaa yllättää, silloin kun sitä vähiten odottaa!

Päätös muutosta syntyi siis yllättävän kivuttomasti. Singapore tuntui liian suurelta mahdollisuudelta ohittaa, vaikka se kaukana onkin. Tärkeintä meille on, että uusi maa on turvallinen, terveydenhuolto ja koulutus ovat maailman huippua, sekä käytännönasiat toimivat. Eräs suuri plussa on, että pääsemme kätevästi reissaamaan ympäri sitä puolta maailmaa, ja Australiakin on jo paljon lähempänä.

Haaveileminen kannattaa aina, sillä toisinaan unelmat toteutuvat! Joskus meille suodaan sellaisiakin asioita, joista olimme jo kokonaan luopuneet. HAUSKAA VAPPUA YSTÄVÄT!

Kaikki kuvat lainasin Henna:lta!
        

Ruusuja Belgiaan!

Olemme tekemässä muuttoa pois Belgiasta, mutta ennen sitä, haluan vielä jakaa ajatuksiani tästä ristiriitaisia tunteita herättävästä maasta. 

Aloitetaan ruusuilla. Annan pisteitä Belgian terveydenhuoltojärjestelmälle. Suomalaiset ovat ylpeitä terveydenhuollon osaamisestaan, mutta meillä on ollut jo pitkään merkittäviä haasteita vaikkapa hoidonsaatavuuden suhteen. 

Katsotaanpa ensin Suomen terveyskeskusjärjestelmää. Vaikka omalääkärisysteemiä on yritetty kehittää, se ei ole ottanut toimiakseen monillakaan paikkakunnilla. Tähän on varmasti useita syitä, joista yksi merkittävämpiä on jatkuva lääkäripula ja lääkäreiden vaihtuvuus. Suomen mallissa positiivista on moniammattilinen yhteistyö, joka voi parhaimmillaan helpottua, kun terveyskeskuksessa saman katon alla ovat mm. terveydenhoitajat, lääkärit, kotihoito, neuvola ja hammaslääkärit. 

Käytännössä terveyskeskusket ovat ruuhkautuneita, eikä aikoja ole saatavilla. Alati vaihtuvilta lääkäreiltä puuttuu kokonaiskuva potilaan tilanteesta, jota on luonnollisesti vaikea muodostaakkaan nopeasti potilastietoja silmäilemällä. Juuri muuhun ei taida aikaa ollakkaan, vaikka tahtoa ja välittämistä löytyisikin.

Palataanpa Belgian terveydenhuoltojärjestelmään. Ensimmäinen ja tärkein asia on ilmoittautua paikalliseen "Kelaan" eli mutualiteit:iin. Seuraava askel on valita omalääkäri. Omalääkärille pääsee helposti, heillä on usein aamuisin liukuva vastaanotto, jonne voi mennä äkillisissä sairastapauksissa. He tekevät myös kotikäyntejä, jotka maksavat vähän enemmän. Omalääkäri lähettää potilaan tarvittaessa erikoislääkärille, mutta potilas itse voi myös tilata ajan erikoislääkärin vastaanotolle. Kaikki potilastiedot päivittyvät omalääkärille. Lääkärin vastaanotot ovat usein heidän omiin taloihinsa tehdyissä hvyin varustelluissa vastaanottotiloissa, tai tähän tarkoitukseen erikseen vuokratuissa tiloissa. Ajanvaraus on helppoa, ja aikoja on hyvin saatavilla. Hammaslääkäriinkin olen päässyt aina viikon sisällä.

Suomessa on huippuosaamista ja erikoissairaanhoito toimii kohtalaisen hyvin, mikäli sinne asti pääsee. Tarkoitan, että valitettavan usein ihminen joutuu juoksemaan terveyskeskuslääkäriltä toiselle, ja lisätutkimusten tekeminen on nihkeää. Tätä minun on vaikea ymmärtää, koska en usko, että tämä tuottaa todellisuudessa säästöjä. Jos ei lasketa sitä, että joskus vakava sairaus ehtii etenemään niin pitkälle, ettei sille voida diagnoosin varmistuessa enää käytännössä tehdä mitään. Pahimmassa tapauksessa.

Kerronpa vielä muutamia kokemuksia Belgiasta. Minulla oli muutamia vuosia sitten pitkään jatkuneita vatsakipuja, ja pääsin samantien yksityiselle lääkäriasemalle vatsan ultraäänitutkimukseen. Hinta oli 60e, josta minulle jäi maksettavaksi vajaa puolet. Gynekologille pääsee helposti, ja minulla on maailman ihanin sellainen. Ihanalla tarkoitan luotettavaa, osaavaa ja ystävällistä. Vuosittaisessa tarkastuksessa ultrataan aina kohdun tilanne sekä munasarjat. Tämä sekä papa-koe maksaa 50e, josta saa noin puolet takaisin. 

Olen koulutukseltani terveydenhoitaja, ja olin Walesissa kansainvälisessä sairaalaharjoittelussa gynekologian osastolla. Pääsin seuraamaan läheltä lääkärien työskentelyä mm. leikkaussalissa, vuodeosastoilla, syöpäklinikalla sekä erittäin mielenkiintoisia hedelmöityshoitoja. Belgia on eräs maailman johtavia maita hedelmöityshoidoissa, ja täällä näihinkin hoitoihin pääsy on helppoa, ja mahdollisuuksia annetaan paljon. Kuten kaikessa muussakin, asiakas/ potilas saa valita hoitavan lääkärin, ja tämä ei ole sidonnainen asuinpaikkaan. 

Minusta on jotenkin surullista, miten vähän hoitajilla on monessa maassa niin vähän vastuuta, kun Suomessa sitä on joskus liikaakin. Olen ollut kiinnostunut naistentaudeista, ja yksi lempisarjojani televisiosta on Call the Midwife. En tiedä miten Englannissa on nykyään, mutta ihailen sitä, että Suomessa vielä kätilöt hoitavat synnytyksen, ja lääkäri tulee paikalle vain, jos jokin menee pieleen. Täällä ja monessa muussa paikassa synnytykset ovat lääkärivottoisia, enkä tosin tiedä, olisiko kätilöillä vaadittavaa osaamistakaan.

Raskauden seurannasta vastaa Belgiassa aina gynekologi. Tämä tarkoittaa sitä, että odottavan äidin kohtu ultrataan tarvittaessa jokaisella käynnillä. Olen ruvennut epäilemään suomalaista äitysneuvolajärjestelmää. Muistan kun itse neuvolaharjoittelussa mittasin sf-mittaa, ja mielestäni se oli todella haastavaa. Ei niinkään se mittaaminen itsessään, mutta tuloksen luotettavuus, ja mitä se lopulta kertoo. Ihmettelin aina, että eikö olisi parempi vaan ultrata, ja ottaa tarkat mitat sikiöstä? Samalla näkisi kaiken muunkin selvemmin, eikä tarvitsisi "arvailla". Toisaalta taas, neuvolatyön kurssilta muistan sen, että raskausmyrkytysoireiden havaitseminen on suomalaisen neuvolan tärkein tehtävä, ja onhan se vähän hassua, että lääkärin arvokasta aikaa kuluu verenpainemittaukseen tai virtsan stiksaukseen.

Suomessa raskaana olevalla on vaan kaksi ultraäänitutkimusta, jollei mene yksityiselle, mihin kaikilla ei ole varaa, koska se on täysin ylihinnoiteltua Suomessa. Eräskin sanoi, ettei sen ole katsottu olevan perusteltua, koska esimerkiksi keskenmenoja aikaisilla viikoilla on mahdotonta estää, mutta missä on inhimillisyys ja henkisen tuskan minimointi, jos jokin onkin pahasti pielessä? Toisaalta, Suomessa on aivan mahtava lastenneuvola, ja vanhenpainetuudet, jollaisia on vaikea löytää melkeinpä mistään muualta!

Minua ihmetyttää myös suuresti, että Suomessa terveyskeskuslääkärit pyörittävät kilpirauhaspotilaiden hoitoa. Käsittääkseni myös diagnoosit tehdään ilman erikoislääkärin vastaanotolla käymistä. Kyseessä on kuitenkin sairaus, joka vaikuttaa suuresti potilaan elämään, ja lääkityksen on syytä olla kohdillaan.

Belgiassa panostetaan ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon. Ihmisiä velvoitetaan ottamaan vastuuta joistakin tärkeiksi havaituista tarkastuksista. Tällaisia ovat esimerkiksi vuosittaiset hammaslääkärin tarkastukset ja papa-kokeet (kahden vuoden välein). Jos kansalainen laiminlyö velvollisuutensa tsekata kyseiset asiat, jää lasku maksettavaksi henkilölle itselleen, kun normaalisti nämä kulut katetaan melkoisen kattavasti yhteiskunnan kassasta, johon työssäkäyvät ihmiset maksavat osan palkastaan.

RSZ-maksu on noin 14% kuukausiansioista, ja tällä katetaan sosiaali, eläke- ja terveysmaksut. Tämän lisäksi Belgiassa on yksi teollisuusmaiden korkeimmista tuloveroasteista. Oikeus työttömyysturvaan astuu voimaan vasta kahden vuoden työskentelyn jälkeen. Jokaisella EU-maan jäsenellä on mahdollisuus tulla Belgiaan (kuten mihin tahansa EU-maahan) työnhakuun kolmeksi kuukaudeksi, mutta jos työpaikkaa ei löydy tässä ajassa, viranomaisilta tulee kirje, jossa kehoitetaan poistumaan maasta mahdollisimman pikaisesti. Tämän voi välttää solmimalla virallisen avoliiton (wettelijke samenwoning) tai menemällä naimisiin henkilön kanssa, joka allekirjoittaa paperin, jossa hän lupaa ottaa vastuun perheen taloudellisesta tilanteesta. Toisaalta, jos perheessä on vaan yksi työssäkäyvä, hän saa tästä hyvästä joitakin verohelpotuksia.

Omalääkärille maksetaan vuosittain 60e rekisteröitymisestä, ja sitten jokaisen käynnin yhteydessä 30e. Kaikista peruslääkärikuluista palautetaan noin 2/3 maksajan pankkitilille. Erikoissairaanhoidosta vieläkin enemmän. Sama pätee hammaslääkäreihin. Kalliimpia hoitoja tai sairaalakäyntejä ei tarvitse maksaa ensin itse, vaan lasku lähtee ensin paikalliselle Kelalle. Mielestäni on erittäin hyvä, että potilas näkee aina laskun todellisen loppusumman, ja sitten myös sen, minkä verran siitä jää itselle maksettavaksi. Joskus tuntuu, ettei ihmisillä Suomessa ole minkäänlaista käsitystä siitä, paljonko terveydenhuollon palvelut todellisuudessa maksavat.

Vaikka Euroopassakin eriarvoisuus lisääntyy jatkuvasti, on meillä täällä kuitenkin asiat vielä hyvin! Olen seurannut huolestuneena sitä, miten Euroopassa tuloerot kasvavat ja kuilu hyvin toimeentulevien sekä minimipalkalla työskentelevien (monesti erittäin ahkerien ihmisten) välillä kasvaa. Puhumattakaan heistä, jotka ovat jo pudonneet kyydistä kokonaan.

Olemme muuttamassa maahan, jossa pitää olla vakuutukset kunnossa, muuten sairastaminen voi tulla erittäin kalliiksi. Tulevasta asuinmaasta lisää myöhemmin, nautitaan vielä tästä puolestatoista kuukaudesta Belgiassa :)

Val di Sole - Dolomites

Italian Dolomiitiit ovat paikka, jonne palaan aina uudelleen ja uudelleen. En usko, että saan koskaan tarpeekseni. Sielu ja mieli lepäävät luonnon keskellä, olipa kyseessä mikä vuodenaika tahansa. Meillä ei ole kesämökkiä, mutta esittelen teille nyt vakiolomapaikkamme Marillevassa, Dolomiiteilla. Käymme siellä yleensä kerran vuodessa. Tänä vuonna viikon pituinen matkamme ajoittui helmikuulle. 

Marilleva sijaitsee Trenton provinssissa. Sinne pääsee kätevästi kaikista Pohjois-Italian suurimmista kaupungeista. Itse lähdemme matkaan Venetsiasta kakkoskodistamme, ja usein menemme junalla, koska junayhteydet ovat varsin toimivat. Laskettelumielessä Marillevasta pääsee kätevästi myös vaikkapa Madonna di Campiglio:on. Tukikohteeksi voin suositella Val di Sole:a, joka on saanut nimensä siitä, että siellä  on useimmiten aurinkoista!

Parasta Italian rinteillä on se, että rinteet ovat loistavasti yhteydessä toisiinsa, ja eteenpäin pääsee kymmeniä ja kymmeniä kilometrejä ilman, että ottaa kertaakaan suksia pois jalasta. Hissit ovat nykyaikaisia isuma- ja seisomahissejä, henkilökunta on erittäin ystävällistä ja ruokaravintolat rinteissä ovat erinomaisia. Skibussit kulkevat hotelleilta rinteille todella usein, ja ovat ilmaisia.

Useimmiten majoitumme Palace Hotel Ravelli:in. Kyseessä on perheyritys, ja heille asiakastyytyväisyys on kaikki kaikessa. Fasiliteetit, kuten huoneet sekä ravintola- ja kylpyläosastot ovat erinomaisessa kunnossa, ja tiloja uudistetaan säännöllisin väliajoin. Otamme aina majoituksen puolihoidolla, johon kuuluu kylpyläosaston käyttö saunoineen, aamiainen ja illallinen. Ruokailut ovat päivän kohokohtia, ja hotellissa onkin panostettu keittiöön sekä tarjoilijoihin, jotka ovat erittäin ystävällisistä ja ammattitaitoista henkilökuntaa. Pöydät notkuvat herkkuja, ja valinnanvaraa on todella paljon. Iltapäivisin takkahuoneessa tarjoillaan afternoon tea, joka sisältää monenlaisia herkkuja.

Mikä sen parempaa, kuin aktiiviloma Alpeilla? Keuhkot täyteen raitista ilmaa ja energiat kattoon! Rakastan.

Olisi kiva kuulla, mikä on sinun lempilaskettelupaikkasi Euroopassa, ja mikä tekee paikasta sinulle erityisen?

Käy tykkäämässä myös Citellemist facebook-sivuista!

Kuva täältä!

Sairastelu ja toimimaton byrokratia

Sairastelu ei ole koskaan mukavaa, mutta odottakaahan, kun kuulette, millainen sairauslomakäytäntö Belgiassa on. Minun työpaikallani siis, tiedän toki, että käytäntöjä on monia, mutta olen myös kuullut, että tämä on aika yleinen.

Menin eräänä lauantaina töihin, vaikka minusta tuntui, etten ollut työkuntoinen. Sinnittelin aamuvuorossa klo. 10 saakka, jolloin kerroin työkavereilleni tilanteeni, ja he kehottivat minua lähtemään heti päivystykseen.

Olen saanut pitkät ohjeet, miten sairastapauksissa toimitaan. En ole kuitenkaan aikaisemmin tarvinnut sairauslomaa, joten en ollut joutunut tätä kokemaan omassa selkänahassani. Täällä siis tarvitaan lääkärintodistus ensimmäisestä sairauslomapäivästä lähtien. Meillä on erittäin toimiva omalääkärisysteemi, mutta minun lääkärini ei tee töitä viikonloppuisin, ellei hän ole "päivystysvuorossa". Kyseisenä lauantaina näin ei ollut, joten menin suoraan sairaalaan tuntemalleni lääkärille, ja hän kirjoitti minulle lauantaista keskiviikkoon sairauslomaa. 

Olin torstain ja perjantain vapaalla, mutta vaiva palasi entistä pahempana, joten tilasin ajan omalääkärilleni, joka määräsi minut olemaan kotona lauantaista tämän viikon keskiviikkoon, ja sitten loppuviikko vapaapäivillä. Toisin sanoen, näillä näkymin minun tulisi palata töihin ensi maanantaina. 

Soittaessani viime viikolla esimiehelleni, hän oli puhelimessa todella nihkeä, vaikka tiesi, minkä vuoksi en ole työkuntoinen. Hän myös kertoi laittaneensa minulle ylimääräisiä työvuoroja vapaapäivilleni. Olin aivan järkyttynyt, ja sanoin, etten ole käytettävissä kyseisiin vuoroihin, koska minulla on menoja niille päiville. Esimieheni ilmoitti, että sitten niihin päiviin pitää käyttää lomapäiviä.

Taustalla on se, että meillä ei ole vanhainkodilla minkäänlaista sijaisjärjestelmää, vaan kaikki sairauslomat teetetään omalla henkilökunnalla lisävuoroilla ja vajaamiehityksellä. Ikävää sinänsä, muttei sairastajan vika tietenkään.  

Toinen järkyttävä asia on yksityisyyden puute. Olen ollut vastaavana hoitajana tilanteessa, jossa vastaavat hoitajat päivittäisessä kokouksessaan kertovat julkisesti kaikille muille työntekijöille syyn jonkun sairauslomaan. Joskus niiden asioiden puimista jatketaan tarpeettomasti ja hyvinkin epäammattimaisesti.

Eikä tässä vielä kaikki! Työnantajalla on oikeus lähettää oma lääkäri tarkistuskäynnille, vaikka työntekijällä olisikin lääkärintodistus. Virallisissa ohjeissa lukee, että sairastavan ihmisen tulee olla toisena sairauslomapäivänä kotona klo.12-16 välisenä aikana. Tämä käsite onkin ilmeisesti laajempi, vaikka siitä ei mustaa valkoisella missään.

Sain tänään kirjatun kirjeen, jossa minulle ilmoitettiin, etten ole ollut ensimmäisenä sairauslomapäivänäni paikalla lääkärin käydessä ovellani tarkastuskäynnillä. Tarkennan vielä, että kyse on päivästä, jolloin lähdin kesken päivää töistä lääkäriin sairaalaan.  Kirjeessä ilmoitettiin, että koska a) en ole ollut paikalla ja b) ottanut yhteyttä lääkärin minulle jättämän kirjeen mukaisesti (en ole saanut mitään viestiä!), en ole oikeutettu palkkaan sairausloma-ajaltani. Noooo!!! 

Soitin kyseiseen virastoon, ja selitin faktat. He vain väittivät vastaan, toistaen mekaanisesti kirjeessä mainittuja asioita. Lopulta tajusin itse, että ehkä heillä on minun vanha osoitteeni (vaikka olen päivittänyt tiedot eteenpäin) tai olen ollut vielä matkalla kotiin sairaalasta, kun he ovat jo olleet tarkastukäynnillä. Toimistossa heillä oli kuitenkin olemassa oikea osoite, joka luki myös sairauslomatodistuksessani, jossa lukee myös, että saan poistua kotoa sairauden aikana, joten tiedä tätä nyt sitten.

Mieheni kävi hakemassa kesken työpäiväänsä sairaalasta todistuksen, jonka lääkäri kirjoitti minulle sairauslomatodistuksen lisäksi, todistaen, että olin siellä keskipäivän aikoihin kyseisenä päivänä. Toimitimme todistuksen eteenpäin, ja nyt jännitän, riittääkö tämä pelastamaan viikon palkan, vai joudummeko taistelemaan asiasta vielä lisää. 

Koko episodi tuli täysin puun takaa, ja sai vereni kiehumaan. Sen kerran, kun oikeasti tarvitsisin lepoa ja rauhaa... Uskomatonta!

"Til it happens to you"

Elämä on täynnä odotuksia ja unelmia. Uskon, että jos menemme rohkeasti kohti unelmiamme, niillä on tapana toteutua. Joskus se vaatii työtä, hikeä ja kyyneleitä, toisinaan hyviä asioita tapahtuu yllätten, levosta käsin. Siunausta kaikki.

Otamme jotkut asiat itsestäänselvyyksinä, kunnes huomaamme, ettei näin olekaan. Menetys voi hiipiä elämäämme hiljalleen huomaamatta, tai iskuna vasten kasvoja, lopullisena ja peruuttamattomana.

Suurten muutosten äärellä, jotka ovat upeita mahdollisuuksia, uusi ja outo tuntuu vähän pelottavalta. Luopuminen tutusta ja turvallisesta ei ole ihan helppoa, vaikka avautuma maailma tuntuisikin kiehtovalta.

Olen joutunut kysymään itseltäni, missä ovat lähteeni? Ovatko ne tavaroissa, työpaikassa tai siinä, että pystyn hallitsemaan elämääni, ja tiedän aina seuraavan askeleen? Vai ovatko juureni jossakin syvemmällä? Uskallanko jatkaa seikkailua, antautua elämän vietäväksi, mitä ikinä se tuokaan tullessaan?

Minua kosketti Lady Gagan esiintyminen "Til it happens to you" Oscar-gaalassa. Maailmassa on niin paljon pahaa, mutta meillä on aina mahdollisuus tehdä myös hyvää. Kuten osoittaa tukea ja myötätuntoa niille, joilla on vaikeaa juuri nyt. Koitetaan kuitenkin muistaa, ettemme voi koskaan olla täysin toisen ihmisen kengissä, ja turhat sanat, tai samankaltaisten tilanteiden vertailu, voivat joskus tuottaa vain lisää pahaa mieltä, vaikka tarkoitus olisi alunperin pelkästään hyvä.

Isola d'Elba - Italian helmi

Ensimmäinen matkani Italiaan oli vuonna 2006. Lensimme ystäväni kanssa Sveitsiin Zurichiin, josta jatkoimme matkaa Bernin kautta Interlakeniin. Sieltä matka jatkui junalla Firenze -Isola d`Elba –Pisa –Lucca -Milano. Sydämeni jäi Elban saarelle, jota pidän edelleenkin yhtenä Euroopan parhaista rantakohteista.

Elba on Italian kolmanneksi suurin saari (Sisilian ja Sardinian jälkeen) Toscanan edustalla. Saarelle pääsee kätevästi laivalla Piombinosta. Laivamatka kestää noin tunnin, ja on hyvin edullinen.

Oma matkani Elballe sijoittui kesäkuun alkuun, jolloin siellä on vähemmän turisteja. Toinen hyvä ajankohta on syyskuu, jolloin lomakausi on ohi, mutta ilmat ovat vielä kohdillaan. Tämä pätee aika moneen muuhunkin kohteeseen Euroopassa.

Elba on ihanteellinen lomakohde sinulle, joka rakastat luontoa, puhdasta turkoosin sinistä vettä ja rosoisia rantoja. Saarella on paljon patikointireittejä, ja halutessasi myös omaa rauhaa. Tämä riippuu tietysti siitä, mihin osaan saarta majoittaudut. Sanomattakin on selvää, että Italiassa ruoka ei koskaan petä, jos katsot vähänkin, mihin menet syömään.

Suunnittelimme itse matkamme vailla Italian tuntemusta, netin kautta tutkimalla. Suosittelen lämpimästi!